Urheilijana kasvaminen

Urheileminen ja kilpaileminen opettaa meille paljon taitoja. Fitnessurheilu ja urheilijana kasvaminen ei ole mikään vuoden mittainen projekti, vaan se on koko urheilu-uran kattava matka, jossa pääsee syvempään kosketukseen oman itsensä kanssa, jos on valmis ja rohkea kohtaamaan itsensä. Se ei ole ainoastaan tavoitteiden mukana kasvamista, vaan myös kasvua ihmisenä. 

Fitnessurheilu on siitä monesta muusta lajista poikkeava, että meillä ei ole monelle muulle urheilulle tyypillistä lapsuus ja nuoruusvaiheen urheilijan urakehitystä, vaan oma urheilu-ura on voinut alkaa vaikka vasta aikuisena. Siihen saakka on voinut olla täysin kilpaurheilun ulkopuolella, tai sitten aikaisempi urheilijatausta on jostain muusta lajista, kuten yleisurheilusta tai hiihdosta. Henkilön taustasta riippuen, urheilijaksi kasvaminen on jokaisella meistä erilainen, sekä erilaisessa vaiheessa. Siinä missä fitnessurheilun aloittanut harrastaja opettelee vasta urheilijan ensimmäisiä askelmerkkejä ja urheilullista elämäntyyliä, toisesta lajista fitnessurheiluun siirtynyt kilpaurheilija osaa hahmottaa urheilijana omat voimavarat, vaatimukset ja tavoitteet ihan eri tavalla ja kykenee suurempien suuntaviivojen sijaan keskittymään yksityiskohtiin.

Urheilija oppii tunnistamaan ja löytämään omat voimavarat

Urheilijana kehittyminen on pitkä prosessi, jossa meistä jokainen etenee itselleen sopivalla vauhdilla. Urheilijan on vierellä useimmiten valmentaja, joka auttaa ja tukee urheilijaa koko kasvuprosessin ajan. Se millainen prosessi urheilijana kasvaminen on, riippuu mm. lähtökohdista, urheilijan iästä ja aikaisemmista kokemuksista. Urheilijalla itsellään tulee olla motivaatio, halu oppia ja viedä itseään eteenpäin.

Matkan varrella urheilija oppii ottamaan vastuuta omasta valmennusprosessista ja on osana sen suunnittelussa. Näin vahvistuu urheilijan omistajuus ja pystyvyyden tunne omasta tekemisestä.

Vierellä kulkeva valmentaja toimii tällä tiellä suunnan näyttäjänä, mahdollistajana sekä opettaa urheilijaa löytämään henkiset voimavarat, joiden avulla urheilija pystyy etenemään haluttuun suuntaan. Urheilijan itsetuntemuksen kasvaessa, sekä oman urheiluidentiteetin rakentuessa, urheilija oppii kokoaika paremmin reflektoimaan omaa tekemistään. Urheilijan itsetunnon vahvistuminen ja riittävä itsemyötätunto auttavat realistisesti arvioimaan omaa tekemistä. Nöyryys omaan tekemiseen auttaa näkemään sekä omat onnistumiset, että huomaamaan kehityksen kohteet.

Kilpaileminen kasvattaa urheilijaa

Kilpaileminen ja kilpaurheilu herättää meissä jokaisessa erilaisia ajatuksia ja tunteita. Kilpailuissa urheilija joutuu hallitsemaan eri tavalla omia tunteitaan, tarkastelemaan omaa motiiviaan urheiluun sekä selviämään erilaisista tilanteista, kuin harjoittelussa. Kilpaileminen kehittää motivaatiota tekemiseen, se asettaa meille selkeitä tavoitteita, jossa pääsee näkemään omaa kehittymistään. Oikein asetetut tavoitteet ja motivaatio siivittää tekemistä eteenpäin myös kilpailuiden välissä.

Voittamisen ja sijoittumisen katsotaan olevan yleisesti hyvin sidoksissa kilpailemiseen ja monesti urheilija näkeekin sen tärkeäksi kilpailemisen kannalta. Kilpailla ei kuitenkaan kannata pelkästä voittamisen ja sijoittumisen ilosta. On ihan erilaiset lähtökohdat kilpailla kilpailemisen vuoksi, kuin vain voittamisen vuoksi. Onkin hyvä miettiä, miksi haluaa kilpailla ja mitä sillä tavoittelee. Vaikka lavalla kilpailetkin kaikkia muita vastaan, ehkäpä jopa jotain hyvää ystävää tai tiimikaveria vastaan, niin lopulta kuitenkin pahin kilpakumppani olet sinä itse. Vaikka jokainen meistä varmasti haluaisi voittaa, niin helposti pelkät sijoittumiseen kohdistuvat tavoitteet saattavat heikentää meidän itsetuntoa ja itsearvostusta, jos kilpailutilanteessa emme pääse tavoittelemaan niitä kirkkaimpia sijoituksia. Tällöin myös motivaatio urheiluun voi herkästi hiipua kilpailuiden jälkeen. Jotta tällaista ei pääsisi syntymään, onkin hyvä jo hyvissä ajoin ennen kilpailukautta pohtia, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä, mitkä ovat omat motiivini kilpailla ja mitä kilpailemisella haluan saavuttaa. Tavoitteet on hyvä asettaa niin, että ne palvelevat tekemistä myös pitkällä tähtäimellä, ei ainoastaan yhden kilpailun päähän.

Yrittäminen ja oppiminen

Kilpaileminen ja kilvoittelu on erinomainen tapa haastaa ja kasvattaa itseään niin urheilijana, kuin ihmisenä. Kilpaileminen tuo esiin meistä itsestämme paljon erilaisia piirteitä. Se tuo hyvinkin laajan ja voimakkaan kirjon tunteita, sekä näyttää meille omia toimintatapoja reagoida erilaisiin tilanteisiin paineen alla. Mutta ennen kaikkea se antaa myös mahdollisuuden siihen, että opimme käsittelemään tunteita ja huomaamme miten itse toimimme jännittävän ja merkityksellisen tilanteen äärellä. Se opettaa meitä onnistumaan ja epäonnistumaan. Siinä missä onnistumiset tuovat kuplivaa iloa ja tyytyväisyyttä omaan tekemiseen, niin epäonnistumiset opettavat ja kasvattavat meitä. Urheilijana kasvu ja kilpaurheilu on pitkäjänteinen prosessi, joka perustuu jatkuvaan yrittämiseen ja oppimiseen. Myönteinen lähestymistapa myös epäonnistumisen hetkillä mahdollistaa kehittymisen. Oppiminen ja urheilijana kasvaminen on taas yhden askeleen pidemmällä.

-Tanja-