Millainen on hyvä valmentaja?

Oletko koskaan miettinyt valmentajuutta urheilussa laajemmin? Mihin arvoihin valmennus pohjaa? Mitä hyvä valmennus on? Mikä on valmentajan rooli? Mikä on valmentajan merkitys urheilijan kehittymiseen niin urheilussa kuin laajemmin elämässäkin? Mikä on urheiluvalmennuksen anti yhteiskunnalle? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia valmentajan ja urheilijan välisessä ihmissuhteessa on kummallakin osapuolella? Miten nämä asiat muuttuvat urheilijan polulla matkan edetessä? (Suomen valmentajat, valmentajalla on väliä)

Jokainen valmentaja haluaa varmasti olla hyvä valmentaja urheilijoilleen ja tässä tehtävässä onnistuminen on varmasti jokaisen valmentajan työn tavoite.

Jokaisella valmentajalla on oma mielikuvansa, millaista on hyvä valmentajuus. Tähän mielikuvaan ja sen rakentumiseen vaikuttavat monet asiat. Vaikuttavia asioita ovat mm. Valmentajan omat arvot, persoonallisuuspiirteet, tunne- ja vuorovaikutustaidot, valmentajan omat kokemukset joko omasta urheilu-urasta tai valmentamisesta, muista valmentajista, opettajista sekä vanhemmista. Lisäksi valmentajan koulutus ja kokemukset omasta valmentajan työstä, keskustelut muiden valmentajien kanssa sekä valmentajan saama palaute omilta urheilijoiltaan. Hyvän valmentajan mielikuva rakentuu ja tarkentuu myös koko oman valmentajauran aikana. Siinä missä urheilijana kasvaminen on urheilijan urheilu-uran kestävä matka, on samalla tavalla verrattavissa valmentajana kehittyminen.

Itse ajattelin vuosia taaksepäin hyvän valmentamisen olevan ammattitaitoisten ohjeiden antamista, harjoittelun seuraamista ja valmennettavan puskemista kovempiin suorituksiin. Ajattelin että mitä suurempi lajispesifistinen tietotaito minulla on, sitä paremmaksi valmentajaksi minä kehityn, sitä paremmin minä tulen valmentamaan ja sitä parempiin suorituksiin valmennettavani taipuvat. Mutta kun aikaa on kulunut eteenpäin, tietotaito ja kokemus on karttunut matkanvarrella, olen huomannut, että valmentaminen on valtavasti kaikkea muutakin.

Vaikka intohimo oppia lisää, päivittää tietoa ja opiskella uutta onkin oman valmentamisen eteenpäin viemistä ja parantaa valmentamisen laatua, niin hyvä valmennus on paljon muutakin, kuin ohjeiden antamista ja osaamista. Hyvä valmentajuus on urheilijalähtöistä toimintaa, jossa valmentaja tuntee sekä itsensä kuin myös urheilijansa.

Hyvä valmentajuus on vuorovaikutusta, jossa urheilija on osa prosessia.

Valmentajan pitää tuntea olonsa hyväksi ja oma työnsä tärkeäksi.  Valmentaja ei ole tekemässä työtään vain ja ainoastaan urheilijan vuoksi, vaan saa omasta työstään myös nautintoa.  Hyvässä valmentajuudessa valmentaja toteuttaa urheilijan tavoitteita palvelevaa valmennusta, kuitenkin niin että hyvä valmentajuus enemmänkin lisää valmentajan voimavaroja kuin kuluttaa niitä. Tavoitteet ovat urheilijan ja tarvittaessa valmentajan yhdessä asettamia, ja valmentaja pyrkii parhaansa mukaan tukemaan urheilijaa hänen tavoitteissaan, huomioiden urheilijan ja itsensä voimavarat, sekä luoden sisäistä motivaatiota ruokkivan harjoitteluympäristön.

Valmentaminen on vuorovaikutusta, läsnäoloa, ymmärtämistä ja välittämistä. Se on kasvattamista ja tukemista urheilijaksi kasvamisen polulla, tiedon jakamista, opettamista ja rohkaisua. Mahdollisuuksia auttaa urheilijaa saavuttamaan täyden potentiaalinsa, tavoittelemaan onnistumisia ja käsittelemään pettymyksiä. Valmentajan rooli on suhteessa toimintaympäristöön ja jatkuvasti kehittyvä, mikä edellyttääkin valmentajalta kykyä ja konkreettisia toimia itsensä jatkuvaan kehittämiseen.

Silti siinä kaiken valmentamisen keskiössä on urheilija yksilönä - hänen voimavaransa ja sisäinen halunsa oppia. Valmentajan tavoitteena on sekä opettaa urheilijaa urheilulliseen elämäntapaan, mutta myös tarvittaessa löytää ja ylläpitää rakkaus lajiin. Lisäksi auttaa urheilijaa tunnistamaan ja löytämään omat voimavaransa, sekä kehittämään niitä. Opetettava valmennettavaa ottamaan vastuu omasta tekemisestä ja analysoimaan sitä, näin urheilijalla on vahva omistajuus urheilustaan.

Tätä kaikkea valmennus on parhaimmillaan samalla, kun valmennettava kasvaa urheilijana ja ihmisenä. Tarkoituksena on luoda valmentajan ja urheilijan välille luottamuksellinen suhde, jossa urheilija tietää olevansa tasavertainen, tärkeä ja hyväksytty juuri sellaisenaan, riippumatta kilpailumenestyksestä, kulttuurista, etnisyydestä tai uskonnosta. Valmentajan ja valmennettavan roolit muuttuvat valmennusmatkan varrella. Sillä kaiken sen vuosien matkan varrella valmentajan tehtävänä on jakaa tietoaan niin, että ennen pitkää, valmentajan rooli muuttuu enemmänkin tukijaksi, sivustaseuraajaksi, mentoriksi ja ystäväksi.

Tätä kaikkea valmennus on parhaimmillaan samalla, kun valmennettava ja valmentaja kasvavat urheilijana sekä valmentajana ja ihmisenä.

-Tanja-